... ja nyt en tiedä mistä aloittaisin!

Aloitetaan pienimmäisestä eli
tapaus Speedy!

Nuori herra on aloittanut näyttelyuransa aika mainiosti.
5.4.09  Rautalampi  JUN ERI1, PU1, VSP, SERT, Lena Danker 
19.4.09 Outokumpu JUN ERI1, PU4, VARASERT, Elena Ruskovaara
16.5.09 Varkaus JUN EH1, Ligita Zake
21.5.09 Lappeenranta JUN ERI1, Igor Selimovic
8.8.09 Helsinki, erikoisnly, JUN EH, Marie-France Varlet  

Nyt ollaan näyttely-hommista tauolla ja odotelleen karvoja takaisin ja miehistymistä.
Se ei tosin tarkoita, että täällä laiskoteltais. Tottiskenttiä ja metsiä kulutetaan ihan ahkerasti! Speedy edistyy hienosti ja on oikein innokas pikku-oppilas. Nouri herra kyllä keksii itse aktiviteettejä, jollen niitä sille järjestä. Ja jotenkin oon erittäin vakuuttunut siitä, että miun keksimät touhut on hyvin paljon järkevämpiä...  =o)

Speedy kävi myös kesällä terveystutkimuksissa.

Lonkat A/A

Kyynärät 0/0

Silmät terveet

Selkä, olkanivelet ja polvet terveet.

ja seuraavaksi meidän uusi FIN & RUS MVA Eppu!

Epun kanssa käytiin Pieksämäellä jälkikokeessa 9.8, koska Johanna "pakotti"! =o) Ja iso kiitoshan siitä on Johannalle annettava! Sieltä tupsahti JK2:nen ja samalla Epusta tuli Suomen ja Venäjän valio.
Osallistuttiin myös RM-kokeeseen. Sinne meidät painosti Mari ja Maarit. =o) Ja taas täytyy heitä siitä kovasti kiittää. Tottis meni mukavasti, 90 p. Maasto ei sujunut ihan suunnitellusti. Uskallan väittää kaavion nähtyäni, että koira on ajanut jäljen niinkuin kunnon jälkikoiran kuuluu mutta jostain syystä kepit jäi metsään. Alussa meillä oli harmina sienestäjä, josta kyllä selvittiin ja hetken hakemisen jälkeen nousi jälki uudelleen ja matka jatkui. Sää oli sateinen ja tuulinen mutta ihan tutut olosuhteet niin koiralle kuin miullekkin. Meillä on treenattu säällä kuin säällä ilman mitään ongelmia. Tulosta ei siis tällä kertaa tullut mutta hauskaa oli Epulla sekä ohjaajalla ja luottamus koiraan kasvoi entisestään. Treenit jatkukoon ja ihan innolla odottellaan uusia seikkailuja!

ja viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä meidän Osku-pappa!

Osku on ollut viime aikoina melkoisen villi! Vanha herra kirmailee ulkona aika lujaa ja toimittaa innokkaasti "pihapoliisin" virkaa. Ollaan alettu epäillä josko papparainen on vähän pimahtanut... tai sit se johtuu naisista... ???
 
Tässä ihan lyhyesti viimeaikaisia uutisia.

Toivottavasti pian on uutta mukavaa kerrottavana!

Eppunen sai ensimmäisen virallisen näyttelytittelin, RKFV-07. Ja jep, ei ole kirjoitusvirhe vaan ihan totta, -07... Mie vaan kerta kaikkiaan en tullu hakeneeksi titteliä vasta kun nyt tänä vuonna. Ei edes tullu mieleen kun intoilin vaan sitä Eemelin cacibia. Mutta ei hätää, ei Eppu välitä ja antoi miulle tänkin mokan anteeksi. Ja parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Ja sitten meidän perheen kävelevät katastrofit

Täällä on taas meidän mamma kolhiintunu sieltä ja täältä. Pientä flunssaa on ollu viikko tolkulla ja selkä taas oikuttelee. Eikä siinä vielä kaikki...

Sunnuntaina olin menossa Epun kanssa ulos ja kuinka ollakkaan, Eppu lähti tosi lujaa kun naapuri ajoi juuri ohi. Epun mielestähän käy saalis kuin saalis. Piha on kyllä aidattu mutta kun Eppu on joskus pienenä poikana ihan vahingossa pompsahtanut siitä aidan yli saaliin toivossa. Mie vaistomaisesti singahdin vauhdilla perään katsomaan, ettei satu mitään vahinkoa. Ja silloin sattui... Mie lennähdin betoniportaille selälleni mutta sain sen verran kaiteestä kiinni, ettei jo ennestään kipeään selkään sattuis. No, eipä niin kamalasti sitten sattunu selkään mutta kun se käsi oli siinä kaiteessa edelleen tiukasti kiinni niin hauis ja kylkihän siinä revähti.

Maanantaina sitten kaikesta huolimatta menin töihin. Päivästä selvittiin ja olin toooosi tyytyväinen kun viimein pääsin "sorvin" äärestä kotiin. Vaan kuinka ollakkaan, huomasin heti kotiin tultuani, että pikku Speedy oli selästä ja niskasta aivan öljyssä tai rasvassa tai missä lie tökötissä. Poika oli töissä olo ajan sisällä, eikä todellakaan ole mitään käsitystä mistä sotku oli peräisin. Tosin voihan olla, että hän on aamulla hyörinyt ties missä ulkona kun ulkoiluttaja ihmisten silmät eivät saata joka aamu olla niin varhain niin auki, että moista huomaisi. Sehän tiesi sitten suihkureissua. Aluksi meni ihan hienosti mutta kesken kaiken Spiippa päätti, että nyt tää homma riittää. Pikku mies päätti ottaa ritolat ja mie sain napattua niskavilloista kiinni. Hyvä ja nopea suunnitelma muttei se toiminu. Speedyllä olikin sen verran voimaa, että mie löysin itteni rähmällään kylppärin lattialta. Tavarat lenteli ympäriinsä, meteli oli melkoinen ja taas sattu... siis miuta. Speedy siirtyi kyllä riuskilla otteilla takaisin sinne mistä oli hetki sitten päättänyt häipyä. Ja siinä nuori herra seisoi nätisti paikallaan loppupesun ajan, tosin hyvin närkästyneen oloisena. Sitten tuli vaihe: kuivaus. Silloin aukesi kylppärin ovi... Jarkolla oli tosi tärkeää asiaa, joka ei sitten voinu odottaa hetkeäkään. Speedy tietysti käytti tilaisuuden hyväkseen ja kimposi litimärkänä vesi roiskuen kylppäristä ulos. Kuivattavaa oli sitten muuallakin kuin koirassa.

Tarinoiden opetus: Don't worry! Tarpeeksi kun sattuu, siihen tottuu!

Tämmöisiä meille tällä kertaa.

Niin se on aika taas rientänyt viimeisimmästä kirjoituksesta ihan huomaamatta! 

Paljon on sattunut ja tapahtunut. Helposti voisi kirjoittaa taas kaikesta, jos ei ihan romaania niin novellin kuitenkin.  

Osku kävi silmäpeilauksessa kun edellisestä peilauksesta oli vierähtänyt aikaa jo kaksi vuotta. Terveen paperit tuli, eikä mitään huomautettavaa. 

Epun kanssa lähdimme marraskuussa Joensuuhun kisaamaan. Särkisalmen kohdalla räpsytteli räntää ja vähän matkaa ajettuamme tuli lunta. Mitä lähemmäksi tuli Joensuu sitä enemmin satoi lunta. Ajokeli oli kamala, tiet auraamatta ja sateen vuoksi näkyvyys ihan olematon. Yltiöpäisenä optimistina kuitenkin ajettiin perille saakka kun viimeisimmän tiedon mukaan koe oltiin järjestämässä. Perillä kuitenkin totuus paljastui... jälkimetsät oli aivan lumen peitossa ja tottiskenttäkin oli paksussa sohjossa. Siinä sitten käytin Epun pissalla, juotiin Eevan termarista kahvit ja ajeltiin takaisin kotiin. En ole ennen ajanutkaan sunnuntaina erittäin aikaisin aamulla yli 200 kilometriä per suunta vaan koiraa pissattamaan.  =o) Mutta luvattiin Joensuun mukavalle väellä, että ensi vuonna tullaan taas! Harmi heillekkin kun olivat tehneet paljon työtä kokeen eteen ja sitten kävikin hupsusti. Ja kaiken kukkuraksi vähän kaiveli edellisen illan koiraväen pikkujoulut, jotka jouduin viettämään pikavisiitillä. 

Sitten tulikin huonoja uutisia. Epulle tuli kovia vatsakipuja. Ja tietysti jouluaattona sekä Tapanina. Huoli oli suuri, Eppu kun ei turhasta valita. Varasin heti maanantaiksi eläinlääkärin. Ja niin tukittiin Eppua pitkään ja hartaasti. Verikokeet paljastivat vaivan syyn, akuutti haimatulehdus. Eppu sai lääkitystä sekä tarkan ruokavalion. Kahden viikon päähän sovittiin kontrolli. Kaksi viikkoa noudatettiin tiukasti ohjeita ja koitettiin säästää Epun energiaa. Paino putosi parissa viikossa melkein kolme kiloa. Kontrollissa sitten näytti siltä, että toipuminen on alkanut muttei kuitenkaan voida huokaista helpotuksesta. Sovittiin, että odotetaan vielä viikko ja jollei Eppu ole vielä ihan kunnossa niin otetaan röntgenkuvat ja mahdollisesti tähystetään. Onneksemme Eppu kuitenkin toipui sen kolmannen viikon aikana ja on nyt kunnossa. Painoa on tullut lisää ja ollaan päästy taas aloittelemaan treeni hommia. Tästä lyhennelmästä ei varmasti saa todellista kuvaa tapahtuneesta mutta voin sanoa, että oli aika pelottava juttu ja monta unetonta yötä tuli vietettyä. Onneksi kaikki on nyt hyvin ja Eppunen oma reipas itsensä.

Ja sitten tapaus Speedy. Siinä on aika veikeä pieni poika. Meillä on täällä mm. seuraavanlaista syötyä kamaa: sänky, pari rottinkituolia, pöytä, yhden makuuhuoneen lattialta on kuorittu 2 kerrosta muovimattoa (sieltä lattialta pilkottaa kyllä oikein komea vanhan ajan lankkulattia) ...ja laminaattiahan mie olen aina halunnutkin! Vaan alkaa kai Speedykin tulla vanhaksi kun koko ajan paikkoja tuhoutuu vähenevässä määrin. 

Speedy aloitti "näyttelyuransa" loppiaisena Etelä-Karjalan Belgien järjestämässä match-showssa. Kiikutin pikku miehen Cittarin parkkihalliin. Siellä Speedy mennä touhotti ikään kuin viettäisimme moisissa paikoissa useinkin aikaamme. Oikeasti Speedy oli ensimmäistä kertaa sellaisessa paikassa ja tapahtumassa. Poika käyttäytyi hienosti, eikä huomioinut ääniä ja vilskettä millään lailla. Kaikki ihmiset ja koirat olivat Kakaran mielestä erittäin tutustumisen arvoisia. Ja pojalla näytti olevan valtavan mukavaa siellä. Luulin, että koko päivä mätsärissä uuvuttaisi pienen miehen alun mutta erehdyin... 

Speedy on myös innokas nuori herra treeni puuhissa. Keskittyminen ei vielä oikein riitä kuin lyhyiksi hetkiksi kerrallaan. Niinpä meidän treenit on hyvin lyhyitä ja ytimekkäitä. On ollut mukava huomata, että edistystä kyllä tapahtuu kerta kerran jälkeen. 

Näin meillä ihan lyhyesti tällä kertaa.

Palataan!

Eppu JK1

Käytiin Epun kanssa 6.9 jälkikokeessa Taipalsaarella. Saaliiksi saatiin JK1 -koulutustunnus 2-tuloksella ja sijalla 1, t.85 m174 yht. 259p. Jälki oli ensin: takajälki ja yksi välikeppi jäi metsään. Keppi jäi varmaan liian vauhdikkaan etenemisen vuoksi vaikka jarruttelin menoa ihan koko ajan mutta en ilmeisesti tarpeeksi. Aikaa olisi ollut ottaa vielä vauhtia pois. Pisteitä siis 144. Esineruutu oli toisena: 33 sekuntia ja esineruutu oli hoidettu, pisteitä täydet 30. Tottis oli sitten viimeisenä. Olin hyvinkin iloinen tästä järjestyksestä kun LUULIN, että Eemelillä on enimmät energiat ladattu sinne maastoon. Hain poikaa autosta valmistautumaan ennen suoritusta ja se haukotteli! Ajattelin, että JES! nyt tulee hyvä tottis kun Eppu on juuri sopivassa tilassa lähtemään kentällä. =o) Ei mitään virittämistä, passiivisena kentälle, napakka suoritus ja se on siinä, ajattelin. Juu, kuten sanottu, LUULIN ja "AJATTELIN". Kun päästiin kentän reunalle niin Eppu viritti ihan itse itsensä ja oli kuin ei olisi ainakaan viikkoon tehnyt mitään. Se siitä ensin olleesta maastosta. Tottis suoritettiin kuitenkin, minä hammasta purren, Eppu aivan riemurinnoin!!! Kyllähän Eppunen kaikki liikkeet teki ja hyvin osasi mutta ennakoi liikkeestä istumisen ja meni sen vielä maahan sekä kävi niin "kuumana", että pureskeli aika kovasti kapulaa. Seuraamisessa miun mielestä pikkuisen poikitti kun sitä virtaa oli ihan liikaa. Muuten oli hyvä suoritus pojalta. Liikkeet oli ripeitä, etten sanois melkoisen nopeita ja vauhdikkaita. Varmasti välittyi myös katsojille, että Eppu todellakin nauttii tekemisestä! Tottispisteet olivat 85.

Ja täytyy mainita, että samassa kokeessa oli Eemelin isi -koira Vili ja Mari. Tekivät sitten voittajaluokassa saman tempun eli 252p, 2-tulos, 1. sija! HYVÄ ISI JA POIKA!

Nyt tässä ollaankin epätoivon vimmalla suorastaan vaaniskeltu koe paikkoja 2 -luokkaan mutta täytyy sanoa, ettei ole mikään helppo tehtävä! Lähitienoilla ei ole kovin paljon kokeita ja niihin vähiin ei tahdo saada paikkoja, ei sitten millään, paitsi varalle. Mutta toivotaan parasta ja jollei muu auta, niin on pakko odottaa ensi kevättä. Helppo homma tämmöiselle kärsimättömälle tyypille...

Ja sitten Speedyn, villin ja vapaan, uutisia

Speedy poika se vaan kovasti kasvaa. En muista tavanneeni ihan äkkiseltään noin villiä ja vallatonta pentua. =o) Meillä kyllä lähes joka päivä jotain sattuu ja tapahtuu. Siitä syystä olenkin unohtanut noita "tapahtumia" aika paljon. Kerronpa siis nyt vaan ihan toissa illallan ja tämän aamun tapahtumista pienet pätkät. Keskiviikko iltana Speedy taas intoutui iltavillityksiin kuten sillä on ollut alusta saakka tapana. Pikku poika loikkasi toiselta laidalta sohvalle, juoksi sohvaa pitkin toisella laidalle, siitä alas, eteiseen, täyskäännös, takaisin olkkariin, sohvalle ja TUMPS! siitä loikka päin ikkunaa niin, että sälekaihtimet saivat kyytiä. En tiedä mitä tyypin mielessä liikkui, oliko tarkoitus loikata selkänojan päälle vai kenties vielä korkeammalle... Säikähdettiin ihan todella koska siinä olisi voinut sattua ties mitä. Hirvittää ihan ajatella jos vaikka ikkunaruutu olisikin hajonnut. Lasithan olisivat voineet tehdä todella pahaa jälkeä. Speedy ei ollut tilanteesta moksiskaan vaan jatkoi pysähtymättä samaa vauhtia matkaansa. Meillä ollaankin usein varsinkin iltaisin kuin suljetussa laitoksessa. Kaikki huoneiden väliovet on monesti laitettava kiinni, ettei Speedy saa liian kovia vauhteja aikaiseksi ja satuta itseään. Vaikeahan tuota on hillitäkkään kun riiviö pitäisi siinä tapauksessa teljetä niin pieneen tilaan missä ei mahdu liikkumaan yhtään tai pitää se hihnassa täällä sisällä kun biletys meinaa alkaa. 

Tänä aamuna sitten oltiin pihalla ja pieni mies ei olisi millään malttanut tulla sisälle kun oli leikit tosi pahasti kesken. Jätin ukkelin pihalle ja kävin aina välillä kurkistamassa, josko jo huvittaisi tulla sisälle. Meillä on metrin korkuinen aidattu piha ja maahan jää maksimissaan 10 sentin rako, josta ei mahdu enää Speedykään eikä taatusti pääse myöskään vielä yli, eihän? Ja tosiaankin kävin arviolta viiden minuutin välein katsastelemassa tilannetta, tuota poikaa kun ei uskalla pidemmäksi aikaa jättää ilman valvontaa. Kun sitten taas menin tarkastuskäynnille niin siellähän se Speedy -poika paineli tuulispäänä naapurin pihalla!!! Oli kai menossa kylään kun 110 lasissa posotti kohti ulko-ovea. Naapuri oli huomannut ikkunastansa saman ja tuli ulos pentua pelastamaan. Kun huusin Speedyä niin se tuli vaudilla kotia kohti mutta ei paljastanut kulkureittiään vaan tuli ihan pokkana tietä pitkin ja odotti portilla, että menen avaamaan. Aika ovela jätkä. Ja heti kun sain portin auki oli pentu lahkeessa roikkumassa ihan kuin olis ollu kamalan vihainen, että tuolla tavalla hänet pihalle hylkäsin... 

Siinä sitä sitten ihmeteltiin porukalla, että mistä Speedy on voinut päästä toiselle puolella, eikä kyllä keksitty. Se ei kuulemma ollenkaan haittaa vaikka meidän pojat käy heillä moikkailemassa kunhan eivät vaan lähtisi toiseen suuntaa eli tietä kohti. Speedy oli kai tällä kertaa halunnut seurata naapuria kun hän oli hetkeä aikaisemmin käynyt postilaatikolla ja on niin mukava mies, että aina rapsuttaa ja juttelee poikien kanssa ohi mennessään. Onneksi meillä on ympärillä ihanat ja eläinrakkaat naapurit.  

Osku -pappa

Osku -pappakin on vähän villintynyt näistä nuorison meiningeistä. Yleensähän Osku ei leiki poikakoirien kanssa, naiskoirat ja ihmiset on sitten taas ihan erijuttu! Pojatkin on ihan ok kun älyävät pysyä pienen välimatkan päässä ja jättävät Oskun rauhaan. Mutta nyt on tuo Speedy -poika saanut meidän papan vähän villiksi. En ollut uskoa silmiäni kun se leikki Speedyn kanssa pihalla ihan innoissaan kuin nuoruutensa päivinä kun ei vielä tarvinut olla laumanjohtajan roolissa. Tavallisesti Osku toimii meillä pihapoliisina ja puuttuu oitis tilanteeseen jos Epun ja/tai Speedyn leikit meinaavat mennä liian villeiksi. Oskun ja Epun leikit eivät onnistu oikein edelleenkään, se homma tuppaa mennä aina puolin ja toisin machoiluksi. 

Tämmöistä meille kuuluu tällä kertaa.

Seuraavaksi koitan lähiaikoina saada galleriaan muutamia uusia kuvia. Siihen asti heippa!

Viimeisimpiä kuulumisia.

Käytiin Epun kanssa Haukkulaaksossa ensimmäisessä jälkikokeessa. Tottelevaisuudessa Eppu teki muuten hienon työn mutta yksi "kallis" epäonnistuminen pudotti pisteet 79:ään. Pystyeste meni nollille ja siitä otan suuren osan kyllä omaan piikkiin. Eppu kiersi esteen molempiin suuntiin oikealta puolelta mikä varmasti johtui paljolti siitä, että itse heitin kapulan todella vinoon. Huomasin kyllä, että kalikka lähti kovasti oikealle mutta kun en nähnyt sitä niin en pyytänyt uutta heittoa. Olisi pitänyt... Tuttavat katsomossa olivat ihan ihmeissään miksi laitoin koiran noutamaan kun kapula tosiaan oli ollut ihan älyttömässä paikassa mutta kun ohjaaja on sokea. Eli oma vika, Eppu on vielä sen verran kokematon, ettei voi odottaa muuta kun mamma mokaa. Esineruudusta poika nappasi täydet ja ihan syystä. Suoritus oli määrätietoinen ja erittäin nopea. Jäljellä jana oli aika kamala mutta jäljelle päästiin. Kaksi keppiä tuli hienosti ja Eppu jäljesti innolla ja varmasti. Kakkoskepin jälkeen en tiedä mille jäljelle poika harhautui. Kovasti Eppu teki työtä ja samalla temmolla ja tarkasti jälki jatkui toisenkin kepin jälkeen. Se mitä tapahtui ei ole auennut itselleni vieläkään. Treeneissä ollaan menty hirven jälkien yli, törmätty marjastajiin ja ei mitään vaikutusta, jälki ollaan ajettu. Siispä kaikesta huolimatta hyvillä mielin katsellaan uusia koitoksia.

Erikoisnäyttelyssä käytiin koko jengin voimin. Täytyy sanoa, että oli melkoista härdelliä ennenkuin saatiin "leiri" pystyyn! Päivä oli oikein onnistunut eikä vähiten hyvän seuran vuoksi. Oli myös mukavaa tavata ihmisiä, joita muuten ei niin usein näe. Matka sujui mukavasti Suskun ja Jaanan kanssa vaikka päivä oli todella pitkä. Siispä kaikille iso kiitos. Kiitos myös Mialle ja Pasille Vitosta!!! Tuloksena reissusta oli Eppu avo eri, Osku vet eh4 ja Speedy 10 pistettä käytöksestä ja kamujen viihdyttämisestä! Lisäksi Eppu esiintyi isi-koiran Fakaiser's Denverin jälkeläisryhmässä ja isi & pojat nappasivatkin BIS1 sijoituksen! Ja lisäksi Sarin omistama ja Minnan kasvattama Pyrytuulen Lounatuuli oli ROP ja BIS2! Ei huono päivä siis. Johannalle suuri kiitos taas upeasta koirien handlaamisesta.

Speedy poika kasvaa kovaa vauhtia ja on vähintäänkin yhtä villi kuin tähänkin saakka. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Pikku mies kulkee mukana kuin vanha tekijä ja siinä mielessä tosi helppo tapaus. Toisaalta asiassa on toinenkin puoli, koko ajan saa olla valpaana, ettei mitään satu kun se poika ehtii joka paikkaan. =o)

Nyt kun saisi vielä tämän selän joskun edes jonkinmoiseen kuntoon. Helpottaisi treenaamista ja muutenkin liikkumista. Toki treenataan ja liikutaan mutta maltilla ja yleensä sen jälkeen ei sitten enää sinä iltana juurikaan edes kävellä. =o/ No, asia etenee hitaasti ja epävarmasti...

... niin, ettei mukana meinaa pysyä!

Paljon on tapahtunut sitten viime kirjoittelun. Osa on jo unohtunutkin mutta tässä ihan lyhyesti muutamia tapahtumia.

Käytiin tänään Mikkelissä näyttelyssä Epun kanssa. Tuloksena oli PU2. Eppu oli vähän villillä tuulella ja nautti silmin nähden kun pääsi kanssani ihan kaksin reissuun. =o) Kyllä meillä molemmilla oli oikein mukava reissu. Kiitos Johannalle taas Epun hienosta esittämisestä ja Paulalle hyvästä matkaseurasta!

Speedy kasvaa kovaa vauhtia ja on oppinut taas paljon uusia taitoja. Hän on mm. keksinyt miten pääsee sänkyyn. Siellä se kiskoo peppu pystyssä peittoja ja lakanoita heti kun silmä välttää.

Eppu on jo päässyt yli järkytyksestä, että hänen pentu paikkansa on viety. Leikit Speedyn kanssa sujuu mainiosti. Tosin Epulla ei ole kohta karvoja yhtään kauluksessa eikä pepussa. Speedy nyppii niitä irti varsin tehokkaasti. Oskun mielestä moinen kakaroiden riekkuminen on melkoisen raskasta ja väsyttävää vaikka vain tarkkailee Epun ja Speedyn touhuja vähän kauempaa.   

Juhannuksena oltiin mökillä ja vietettiin juhlaa perinteisin menoin. Saunomista, ruokaa ja kokko.

Ja kun palattiin kotiin oli meitä pihalla odottamassa suloinen pikkuvieras...

Pentu, Pennun ristiäiset!

Meillä on tänään vietetty pikkuisen Pentu, Pennun ristiäisiä. Hänelle on annettu ihan oikea kutsumanimi, joka on Speedy!

Ja jotenkin se on kyllä niin sattuva tuolle vesselille kun ollaan tässä tutustuttu ja olen saanut nyt parin viikon ajan seurailla sen puuhia.  =o)

Sataa, sataa ropisee...

Eilen illalla kävin Epun kanssa vähän Tapavainolan kentällä treenaamassa. Olin oikein tyytyväinen pojan suorituksiin. Intoa sekä työhaluja riitti kuten aina! Vaikka treenaaminen ja kaikki muukin on tämän selän kanssa tällä hetkellä yhtä tuskaa, jäi hommasta kuitenkin oikein hyvä fiilis. Ehkä koitamme säästä ja varsinkin omasta romusta kropasta huolimatta tänään vielä käydä metsätreeneissä.

Tänään ollaan oltu enimmäkseen sisällä sadetta pitämässä. Eppu vartioi aikansa leluaan kunnes sai paremman petikaverin. Muuten isot pojat ovatkin ottaneet huilipäivän rennosti. Ja totisesti, eläköön ihana rauha!!! Siitä todisteena seuraavat kuvat.  =o)

"Älä kuule mulle ala, mikä on mun on mun ja mikä on sun on sekin mun!"

Petikaveri on paras kaveri!

Osku-pappa on löytänyt, ah, niin rauhallisen oman kolon ja relaa onnellisena. 

Kun taas pikkupoika sen sijaan hääräilee ja painii nallen kanssa intoa puhkuen. Mitä suurempi painikaveri sen parempi!

Selätys!

Bongaa pikku Gremlins!

Viimein pienimmäinenkin alkaa väsähtää.

Näin meillä vietellään sateista sunnuntaita tällä kertaa. Oikeastaan ei sade edes harmita, kun se on kuitenkin joskus tosi hyvä tekosyy olla tekemättä mitään!  =o) 

Tuurista vielä...

Palataanpa ensin vielä viime viikonloppuun sen verran, että tänään oli iloinen yllätys sähköpostissa. Marjo Kivimäki laittoi kuvia Tuurin näyttelystä. Kiitos Marjo ja menestystä jatkossakin sinulle ja Mustantuiskun Kind Denver Jr:lle! Hienosti taas ROP pentu. Kyllä suku on ihan paras!

Kuvassa Mustantuiskun Dotten-Xandrina ROP ja Ar'tfulfox's Fast and Famous VSP, tuomarina Antti Nieminen

Ja sitten pikku-ukkelista

Tämä pikkuinen tyyppi on lyhyessä ajassa osoittautunut melkoiseksi pikku riiviöksi. Alamme tosiaankin muistuttaa uhkaavalla tavalla Turhapuron perhettä... Jarkon loputtoman ruokahalun lisäksi meillä alkaa vaatteet olla aika täynnä reikiä! =o) Tomera pieni poika roikkuu hanakasti ja antaumuksella lahkeessa sekä helmassa ja kun häntä koittaa siitä irroittaa niin jo on kiinni hihassa... Eikä lähde irti kovinkaan helposti. Melkoinen pikku Gremlins!

Poika kasvaa kovaa vauhtia. Eilen illalla nousi toinenkin korva pystyyn. Koitin saada kuvia noista pikku korvista mutta eipä onnistunut ei, on sen verran liikkuvaista lajia tämä kamu. Täytyy jatkaa yrittämistä ja toivottavasti saan niitä otoksia sitten tänne sivuillekkin. Unet pikkuisella lyhenee ja hereillä olot pitenee. Ja valveilla ollessaan pentu puuhailee 110 lasissa ihan kaikkensa antaen...

Hana, pennun kasvattaja Tsekeistä kertoikin, että kaikki tässä pentueessa ovat samanlaisia ja hänellä on mm. runsaasti syötyjä housuja... Mainioita vekaroita! =o)

On se vaan hieno juttu, että meillä myös on Osku! Oskun rauhallinen ja tasapainoinen luonne tuo vähän harmoniaa tähän meidän melkoisen värikkääseen joukkoon. Vanha herra toimii loistavana esimerkkinä näille kahdelle nuorelle villikoille!

Viikonlopun pikauutiset.

Lähdimme Epun kanssa aamulla varhain lauantaina ajelemaan kohti Pieksämäkeä ja koiranäyttelyä. Näyttelystä ei ole paljoa kerrottavaa meidän osalta. Tuloksena oli Epulle H. Ilon aihetta antoi kuitenkin mm. siskolikka Jeni (Funny Moon), joka nappasi viimeisen sertinsä ollen myös ROP! Myös muille "Arttuleille" tuli menestystä. Hieno juttu! Päivä oli oikein mukava. Kiitos siitä kaikille mukana olleille! 

Näyttelystä sitten suunnistimme Johannan luo, jonne jäimme Epun kanssa yökylään. Vietettiin mukava ilta syöden, saunoen ja jutustellen.

Sunnuntaina aamulla oli taas aikainen herätys, nokka kohti Töysää ja seuraavaa koiranäyttelyä. Sieltä sitten Eppu nappasi tuloksen PU1, SERT, VSP! Nyt on Eemelillä sertit kasassa. Se taitaa tarkoittaa sitä, että pk-kokeet kutsuu... 

Ar'tfulfoxit olivat viikonloppuna aktiivisesti edustettuina monessa paikassa ja lajissa. Tarkempia tulostietoja löytyy Johannan http://naboni.vuodatus.net/ ja Sarin http://artfulfox.vuodatus.net/  blogeista.  

Sunnuntai-iltana reissusta kotiin palasimme väsyneinä mutta onnellisina! Reissu kannatti ehdottomasti tehdä siitäkin huolimatta, että Töysässä ollut rutikuiva hiekkakenttä pölysi aivan kamalasti. Hiekkaa sai kaivaa silmistä, korvistä, suusta, nenästä... ja maanantaiaamuna en pystynyt kunnolla edes kävelemään tämän selän takia mutta se onkin jo sitten taas toinen juttu.

Kotona oli mukava vastaanotto. Pennulla oli noussut sillä aikaa toinen korva pystyyn. Voi, miten se oli hellyttävä näky! Väsyneenä tosin korva vielä lurpsahtelee. Lisäksi hän oli oppinut vesileikkien jalon taidon. Tänään penneli meni juomaan ja sehän tapahtui niin, että ensin toinen jalka suureen, täyteen vesikuppiin ja sitten vasta juomaan. Seuraavaksi toiselle suurelle, täydelle vesikupille ja molemmat etujalat kuppiin. Jano ei suinkaan enää ollut mutta kyllä oli hulvattoman hauskaa potkia etujaloilla vettä niin, että sitä lenteli runsaasti ympäriinsä! Ja ihan oikeesti, hänellä on oikeita leluja läjäpäin, joilla voisi leikkiä...

Että, tälläinen viikonloppu ihan lyhyesti.