Sataa, sataa ropisee...<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Eilen illalla kävin Epun kanssa vähän Tapavainolan kentällä treenaamassa. Olin oikein tyytyväinen pojan suorituksiin. Intoa sekä työhaluja riitti kuten aina! Vaikka treenaaminen ja kaikki muukin on tämän selän kanssa tällä hetkellä yhtä tuskaa, jäi hommasta kuitenkin oikein hyvä fiilis. Ehkä koitamme säästä ja varsinkin omasta romusta kropasta huolimatta tänään vielä käydä metsätreeneissä.

Tänään ollaan oltu enimmäkseen sisällä sadetta pitämässä. Eppu vartioi aikansa leluaan kunnes sai paremman petikaverin. Muuten isot pojat ovatkin ottaneet huilipäivän rennosti. Ja totisesti, eläköön ihana rauha!!! Siitä todisteena seuraavat kuvat.  =o)

"Älä kuule mulle ala, mikä on mun on mun ja mikä on sun on sekin mun!"

Petikaveri on paras kaveri!

Osku-pappa on löytänyt, ah, niin rauhallisen oman kolon ja relaa onnellisena. 

Kun taas pikkupoika sen sijaan hääräilee ja painii nallen kanssa intoa puhkuen. Mitä suurempi painikaveri sen parempi!

Selätys!

Bongaa pikku Gremlins!

Viimein pienimmäinenkin alkaa väsähtää.

Näin meillä vietellään sateista sunnuntaita tällä kertaa. Oikeastaan ei sade edes harmita, kun se on kuitenkin joskus tosi hyvä tekosyy olla tekemättä mitään!  =o)