Eppu JK1

Käytiin Epun kanssa 6.9 jälkikokeessa Taipalsaarella. Saaliiksi saatiin JK1 -koulutustunnus 2-tuloksella ja sijalla 1, t.85 m174 yht. 259p. Jälki oli ensin: takajälki ja yksi välikeppi jäi metsään. Keppi jäi varmaan liian vauhdikkaan etenemisen vuoksi vaikka jarruttelin menoa ihan koko ajan mutta en ilmeisesti tarpeeksi. Aikaa olisi ollut ottaa vielä vauhtia pois. Pisteitä siis 144. Esineruutu oli toisena: 33 sekuntia ja esineruutu oli hoidettu, pisteitä täydet 30. Tottis oli sitten viimeisenä. Olin hyvinkin iloinen tästä järjestyksestä kun LUULIN, että Eemelillä on enimmät energiat ladattu sinne maastoon. Hain poikaa autosta valmistautumaan ennen suoritusta ja se haukotteli! Ajattelin, että JES! nyt tulee hyvä tottis kun Eppu on juuri sopivassa tilassa lähtemään kentällä. =o) Ei mitään virittämistä, passiivisena kentälle, napakka suoritus ja se on siinä, ajattelin. Juu, kuten sanottu, LUULIN ja "AJATTELIN". Kun päästiin kentän reunalle niin Eppu viritti ihan itse itsensä ja oli kuin ei olisi ainakaan viikkoon tehnyt mitään. Se siitä ensin olleesta maastosta. Tottis suoritettiin kuitenkin, minä hammasta purren, Eppu aivan riemurinnoin!!! Kyllähän Eppunen kaikki liikkeet teki ja hyvin osasi mutta ennakoi liikkeestä istumisen ja meni sen vielä maahan sekä kävi niin "kuumana", että pureskeli aika kovasti kapulaa. Seuraamisessa miun mielestä pikkuisen poikitti kun sitä virtaa oli ihan liikaa. Muuten oli hyvä suoritus pojalta. Liikkeet oli ripeitä, etten sanois melkoisen nopeita ja vauhdikkaita. Varmasti välittyi myös katsojille, että Eppu todellakin nauttii tekemisestä! Tottispisteet olivat 85.

Ja täytyy mainita, että samassa kokeessa oli Eemelin isi -koira Vili ja Mari. Tekivät sitten voittajaluokassa saman tempun eli 252p, 2-tulos, 1. sija! HYVÄ ISI JA POIKA!

Nyt tässä ollaankin epätoivon vimmalla suorastaan vaaniskeltu koe paikkoja 2 -luokkaan mutta täytyy sanoa, ettei ole mikään helppo tehtävä! Lähitienoilla ei ole kovin paljon kokeita ja niihin vähiin ei tahdo saada paikkoja, ei sitten millään, paitsi varalle. Mutta toivotaan parasta ja jollei muu auta, niin on pakko odottaa ensi kevättä. Helppo homma tämmöiselle kärsimättömälle tyypille...

 

Ja sitten Speedyn, villin ja vapaan, uutisia

Speedy poika se vaan kovasti kasvaa. En muista tavanneeni ihan äkkiseltään noin villiä ja vallatonta pentua. =o) Meillä kyllä lähes joka päivä jotain sattuu ja tapahtuu. Siitä syystä olenkin unohtanut noita "tapahtumia" aika paljon. Kerronpa siis nyt vaan ihan toissa illallan ja tämän aamun tapahtumista pienet pätkät. Keskiviikko iltana Speedy taas intoutui iltavillityksiin kuten sillä on ollut alusta saakka tapana. Pikku poika loikkasi toiselta laidalta sohvalle, juoksi sohvaa pitkin toisella laidalle, siitä alas, eteiseen, täyskäännös, takaisin olkkariin, sohvalle ja TUMPS! siitä loikka päin ikkunaa niin, että sälekaihtimet saivat kyytiä. En tiedä mitä tyypin mielessä liikkui, oliko tarkoitus loikata selkänojan päälle vai kenties vielä korkeammalle... Säikähdettiin ihan todella koska siinä olisi voinut sattua ties mitä. Hirvittää ihan ajatella jos vaikka ikkunaruutu olisikin hajonnut. Lasithan olisivat voineet tehdä todella pahaa jälkeä. Speedy ei ollut tilanteesta moksiskaan vaan jatkoi pysähtymättä samaa vauhtia matkaansa. Meillä ollaankin usein varsinkin iltaisin kuin suljetussa laitoksessa. Kaikki huoneiden väliovet on monesti laitettava kiinni, ettei Speedy saa liian kovia vauhteja aikaiseksi ja satuta itseään. Vaikeahan tuota on hillitäkkään kun riiviö pitäisi siinä tapauksessa teljetä niin pieneen tilaan missä ei mahdu liikkumaan yhtään tai pitää se hihnassa täällä sisällä kun biletys meinaa alkaa. 

Tänä aamuna sitten oltiin pihalla ja pieni mies ei olisi millään malttanut tulla sisälle kun oli leikit tosi pahasti kesken. Jätin ukkelin pihalle ja kävin aina välillä kurkistamassa, josko jo huvittaisi tulla sisälle. Meillä on metrin korkuinen aidattu piha ja maahan jää maksimissaan 10 sentin rako, josta ei mahdu enää Speedykään eikä taatusti pääse myöskään vielä yli, eihän? Ja tosiaankin kävin arviolta viiden minuutin välein katsastelemassa tilannetta, tuota poikaa kun ei uskalla pidemmäksi aikaa jättää ilman valvontaa. Kun sitten taas menin tarkastuskäynnille niin siellähän se Speedy -poika paineli tuulispäänä naapurin pihalla!!! Oli kai menossa kylään kun 110 lasissa posotti kohti ulko-ovea. Naapuri oli huomannut ikkunastansa saman ja tuli ulos pentua pelastamaan. Kun huusin Speedyä niin se tuli vaudilla kotia kohti mutta ei paljastanut kulkureittiään vaan tuli ihan pokkana tietä pitkin ja odotti portilla, että menen avaamaan. Aika ovela jätkä. Ja heti kun sain portin auki oli pentu lahkeessa roikkumassa ihan kuin olis ollu kamalan vihainen, että tuolla tavalla hänet pihalle hylkäsin... 

Siinä sitä sitten ihmeteltiin porukalla, että mistä Speedy on voinut päästä toiselle puolella, eikä kyllä keksitty. Se ei kuulemma ollenkaan haittaa vaikka meidän pojat käy heillä moikkailemassa kunhan eivät vaan lähtisi toiseen suuntaa eli tietä kohti. Speedy oli kai tällä kertaa halunnut seurata naapuria kun hän oli hetkeä aikaisemmin käynyt postilaatikolla ja on niin mukava mies, että aina rapsuttaa ja juttelee poikien kanssa ohi mennessään. Onneksi meillä on ympärillä ihanat ja eläinrakkaat naapurit.  

 

Osku -pappa

Osku -pappakin on vähän villintynyt näistä nuorison meiningeistä. Yleensähän Osku ei leiki poikakoirien kanssa, naiskoirat ja ihmiset on sitten taas ihan erijuttu! Pojatkin on ihan ok kun älyävät pysyä pienen välimatkan päässä ja jättävät Oskun rauhaan. Mutta nyt on tuo Speedy -poika saanut meidän papan vähän villiksi. En ollut uskoa silmiäni kun se leikki Speedyn kanssa pihalla ihan innoissaan kuin nuoruutensa päivinä kun ei vielä tarvinut olla laumanjohtajan roolissa. Tavallisesti Osku toimii meillä pihapoliisina ja puuttuu oitis tilanteeseen jos Epun ja/tai Speedyn leikit meinaavat mennä liian villeiksi. Oskun ja Epun leikit eivät onnistu oikein edelleenkään, se homma tuppaa mennä aina puolin ja toisin machoiluksi. 

Tämmöistä meille kuuluu tällä kertaa.

Seuraavaksi koitan lähiaikoina saada galleriaan muutamia uusia kuvia. Siihen asti heippa!