Niin se on aika taas rientänyt viimeisimmästä kirjoituksesta ihan huomaamatta! 

Paljon on sattunut ja tapahtunut. Helposti voisi kirjoittaa taas kaikesta, jos ei ihan romaania niin novellin kuitenkin.  

Osku kävi silmäpeilauksessa kun edellisestä peilauksesta oli vierähtänyt aikaa jo kaksi vuotta. Terveen paperit tuli, eikä mitään huomautettavaa. 

 

 

Epun kanssa lähdimme marraskuussa Joensuuhun kisaamaan. Särkisalmen kohdalla räpsytteli räntää ja vähän matkaa ajettuamme tuli lunta. Mitä lähemmäksi tuli Joensuu sitä enemmin satoi lunta. Ajokeli oli kamala, tiet auraamatta ja sateen vuoksi näkyvyys ihan olematon. Yltiöpäisenä optimistina kuitenkin ajettiin perille saakka kun viimeisimmän tiedon mukaan koe oltiin järjestämässä. Perillä kuitenkin totuus paljastui... jälkimetsät oli aivan lumen peitossa ja tottiskenttäkin oli paksussa sohjossa. Siinä sitten käytin Epun pissalla, juotiin Eevan termarista kahvit ja ajeltiin takaisin kotiin. En ole ennen ajanutkaan sunnuntaina erittäin aikaisin aamulla yli 200 kilometriä per suunta vaan koiraa pissattamaan.  =o) Mutta luvattiin Joensuun mukavalle väellä, että ensi vuonna tullaan taas! Harmi heillekkin kun olivat tehneet paljon työtä kokeen eteen ja sitten kävikin hupsusti. Ja kaiken kukkuraksi vähän kaiveli edellisen illan koiraväen pikkujoulut, jotka jouduin viettämään pikavisiitillä. 

Sitten tulikin huonoja uutisia. Epulle tuli kovia vatsakipuja. Ja tietysti jouluaattona sekä Tapanina. Huoli oli suuri, Eppu kun ei turhasta valita. Varasin heti maanantaiksi eläinlääkärin. Ja niin tukittiin Eppua pitkään ja hartaasti. Verikokeet paljastivat vaivan syyn, akuutti haimatulehdus. Eppu sai lääkitystä sekä tarkan ruokavalion. Kahden viikon päähän sovittiin kontrolli. Kaksi viikkoa noudatettiin tiukasti ohjeita ja koitettiin säästää Epun energiaa. Paino putosi parissa viikossa melkein kolme kiloa. Kontrollissa sitten näytti siltä, että toipuminen on alkanut muttei kuitenkaan voida huokaista helpotuksesta. Sovittiin, että odotetaan vielä viikko ja jollei Eppu ole vielä ihan kunnossa niin otetaan röntgenkuvat ja mahdollisesti tähystetään. Onneksemme Eppu kuitenkin toipui sen kolmannen viikon aikana ja on nyt kunnossa. Painoa on tullut lisää ja ollaan päästy taas aloittelemaan treeni hommia. Tästä lyhennelmästä ei varmasti saa todellista kuvaa tapahtuneesta mutta voin sanoa, että oli aika pelottava juttu ja monta unetonta yötä tuli vietettyä. Onneksi kaikki on nyt hyvin ja Eppunen oma reipas itsensä.

 

 

Ja sitten tapaus Speedy. Siinä on aika veikeä pieni poika. Meillä on täällä mm. seuraavanlaista syötyä kamaa: sänky, pari rottinkituolia, pöytä, yhden makuuhuoneen lattialta on kuorittu 2 kerrosta muovimattoa (sieltä lattialta pilkottaa kyllä oikein komea vanhan ajan lankkulattia) ...ja laminaattiahan mie olen aina halunnutkin! Vaan alkaa kai Speedykin tulla vanhaksi kun koko ajan paikkoja tuhoutuu vähenevässä määrin. 

Speedy aloitti "näyttelyuransa" loppiaisena Etelä-Karjalan Belgien järjestämässä match-showssa. Kiikutin pikku miehen Cittarin parkkihalliin. Siellä Speedy mennä touhotti ikään kuin viettäisimme moisissa paikoissa useinkin aikaamme. Oikeasti Speedy oli ensimmäistä kertaa sellaisessa paikassa ja tapahtumassa. Poika käyttäytyi hienosti, eikä huomioinut ääniä ja vilskettä millään lailla. Kaikki ihmiset ja koirat olivat Kakaran mielestä erittäin tutustumisen arvoisia. Ja pojalla näytti olevan valtavan mukavaa siellä. Luulin, että koko päivä mätsärissä uuvuttaisi pienen miehen alun mutta erehdyin... 

Speedy on myös innokas nuori herra treeni puuhissa. Keskittyminen ei vielä oikein riitä kuin lyhyiksi hetkiksi kerrallaan. Niinpä meidän treenit on hyvin lyhyitä ja ytimekkäitä. On ollut mukava huomata, että edistystä kyllä tapahtuu kerta kerran jälkeen. 

 

 

Näin meillä ihan lyhyesti tällä kertaa.

Palataan!